Tyksin päivystyksen ruuhkat vain osa ongelmaa

Kirjoitus on julkaistu Turun Sanomissa 8.1.2025.

Kirjoittaja, Veera Meltti on kaarinalainen sairaanhoitaja ja ensimmäistä kertaa ehdolla kuntavaaleissa kaupunginvaltuuston sekä aluevaaleissa aluevaltuustoon.

Uutisten mukaan Tyksin päivystys on ollut pahasti ruuhkautunut jo viikkojen ajan. Vaikka haaste kulminoituu päivystykseen, suurin ongelma ei kuitenkaan ole itse päivystyksessä, vaan palveluketjussa ennen päivystystä ja sen jälkeen.

Juurisyyt ruuhkautumiseen ovat perusterveydenhuollon alimitoitus ja jatkohoitopaikkojen puute. Kun päivystykset eivät voi täynnä ollessaan alkaa käännyttää kiireellisen hoidon kriteerit täyttäviä potilaita ovelta, mutta eivät saa aiemmin sisään tulleita potilaita eteenpäin, pullonkaula kerääntyy päivystykseen.

Päivystyksen ruuhkaa on pahentanut pula jatkohoitopaikoista. Pyhäpäivät osuivat riemukkaasti keskelle viikkoa tuoden lisää vapaapäiviä koko terveydenhuollon henkilöstölle, mutta henkilöstöpulan keskellä sijaistarpeita ei ole paikattu riittävästi. Toimintaa on jouduttu supistamaan ja jatkohoitopaikat ovat vähentyneet.

Päivystyksen jatkohoitopaikkoina toimivilta vuodeosastoilta ei puolestaan saada potilaita siirrettyä sieltäkään eteenpäin, sillä matalamman hoitoisuuden paikkoja on alun perinkin liian vähän. Koko palveluketju siis sakkaa.

Sote-politiikan tavoitteena on jo pitkään ollut vähentää ympärivuorokautisen hoidon potilaspaikkoja ja lisätä ihmisten pärjäämistä kotona. Ajatus on sinänsä kaunis, mutta tosiasia on se, että lyhyt- ja pitkäaikaisen ympärivuorokautisen hoidon palveluita tarvitaan edelleen ja väestön ikääntyessä vielä nykyistä useammille. Kaikkia ihmisiä, erityisesti osaa vanhuksista ja yksin asuvia, ei voida lähettää puolikuntoisina omaan kotiin.

Päivystyksen ollessa jatkuvasti tupaten täynnä on myös henkilökunta alkanut ymmärrettävästikin uupua jatkuvan työkuorman alla. Terveydenhuolto on työpaikkana siitä erityinen, että työn kohde on toinen ihminen ja vieläpä haavoittuvassa asemassa oleva sellainen. Jokainen ammattilainen haluaa hoitaa työnsä mahdollisimman hyvin. Liiallisessa kiireessä tähän ei ole mahdollisuutta ja työtä on priorisoitava niin, että vakavammin sairaat tulevat hoidetuksi ensin ja kaikki pysyvät hengissä.

Vaikka haaste kulminoituu päivystykseen, suurin ongelma ei kuitenkaan ole itse päivystyksessä, vaan palveluketjussa ennen päivystystä ja sen jälkeen.

Kuvattu kiire ja hoidon priorisointi on työntekijälle äärimmäisen stressaavaa, varsinkin kun potilastapaukset eivät ole aina täysin ennustettavissa. Joskus voinniltaan kohtuulliselta vaikuttavan potilaan tilanne voi vaihtua äkistikin tai hoidettavana voi olla useita hengenvaarallisesti sairaita potilaita samaan aikaan.

Ei ole ihme, jos työntekijälle kertyy eettistä kuormitusta, kun moraali ei kestä potilaiden hoitamista nopeasti hutiloiden, saati vaikeiden tilanteiden ja eettisten dilemmojen jatkuvaa ratkaisemista. Lisäksi terveydenhuollon ammattilaisilla on vastuu potilaistaan ja toteuttamastaan tai toteuttamatta jättämästään hoidosta. Mitä jos kiireessä tekee kohtalokkaan virheen? Kuka ylipäätään ehditään hoitamaan ja kuka voidaan jättää vähemmälle hoidolle?

Hallituspuolueet sinetöivät ennen joulua äänestyksessään Salon yöpäivystyksen sulun. Kysynkin nyt, minne Salon potilasvirta aiotaan ohjata? Täpötäyteen Tyksin yhteispäivystykseenkö?

Terveydenhuollon haasteet eivät ratkea helposti eivätkä nopeasti ja ne vaativat pitkäaikaista ja johdonmukaista suunnittelua. Ratkaisuna monisyiseen ongelmaan ehdotan 1) Salon yöpäivystyksen sulkevan päätöksen pikaista kumoamista, 2) henkilökunnan työolojen parantamista välittömästi niin, että henkilöstön kuormitus vähenee ja alan veto- ja pitovoima lisääntyy, 3) perusterveydenhuollon vahvistamista niin, että potilas saa tarvitsemansa hoidon tarkoituksenmukaiselta tuottajalta terveydenhuollossa ja hoitovelka ei kertaannu aiheuttaen erikoisterveydenhuollon tarpeen kasvua ja 4) ympärivuorokautisen tilapäis- ja pysyväishoidon potilaspaikkojen lisäämistä.